Sä oot kuningatar ja mä sun prinsessa

Kuka tahansa kelpaa, jos sillä on sun nimi. Yhtä leveät haaveet, yhtä raikas mieli.

-

Mulla on ystävä. Ei, ystävä on kuitenkin liian laimea ilmaisu. Mulla on sisko.

Sun kanssa pakenen oikeaa elämää.

Tuon lauseen liittäisi moni ehkä imelään rakkauslauluun, sellaisesta mä sen oikeastaan poiminkin. Tää ei kuitenkaan ole mikään rakkaustarina. Tosiaankaan. Tuon lauseen voi yhdistää moneen asiaan ja oikeastaan se kuvaa täydellisesti meidän ystävyyttä, sisko.

Istuttiin kylmällä betonilla, yhden Suomen suurimman nähtävyyden päällä. Se ei tunnu suurelta, sillä siihen on niin tottunut. Niinhän siinä usein käy, asiat nähdään liian usein, niihin tottuu ja loppujen lopuksi ei enää edes pidä niitä erikoisina. 

Mä katselin melko tyyntä Vuoksea, vastarantaa ja lokkeja, jotka lensivät kirkuen sen yllä. Sä katselit kaupunkia, jota mä pidän rumana. Vuosi sitten meidät sotkivat toisiinsa jopa ne ihmiset, joiden todellakin kuuluisi tunnistaa kumpi on kumpi. Reilu vuosi sitten vihasin sinua paljon, oikeastaan vain vihaamisen ilosta. En ollut kuullut sinusta kuin sen, että näytämme todella samalta. 

Arvaa ärsyttikö, että muka näytin samalta kuin joku muu.

"Sä oot kuningatar ja mä sun prinsessa."

En voi kiistää, etten olisi vähän itserakas, jos kerta aloin pitämään sinusta heti, kun keksit ylistää minua. Meistä tuli ystäviä. Teimme kaikkea typerää, mille on hauska nauraa jälkeenpäin, mutta mitä en enää tekisi uudelleen. En koskaan.

Meillä oli se kesä ja siitä jäi käteen paljon muistoja.

Aikasi loppui ennen talvea. Muutuin, tahdoin aloittaa kokonaan puhtaalta pöydältä ja muuttaa elämäntapoja. Siinä samassa hylkäsin kaiken, mikä muistutti entisestä. Sinutkin. Mä olen niin onnellinen, että sä olet jälleen mun sisko. 

Kun me istuttiin betonilla. Juteltiin asioista, mitä en ottaisi puheeksi kenenkään toisen kanssa. Naurettiin niin paljon, että vatsaan alkoi sattua. Aurinko laski ja puhelimen kaiuttimesta soi säristen Haloo Helsinki. Mitään muuta siitä bändistä ei tule mieleen kuin sä.

Meillä on tää kesä. Me ollaan vähän vanhempia, vähän fiksumpia ja vähän paremman näköisiä. Tehdään tästä kesästä vieläkin parempi.

-

Lähden kohta puoliin Päivärantaan, isoseksi. Mua odottaa kolme päivää pienten alakoululaisten kanssa ja olen aika fiiliksissä. Mä leireilin paljon pienenä, joka kesä. Se oli kesän kohokohta, kun kiipesin tuttua mäkeä ylös leiripaikalle ja tiesin, että seuraavat päivät tulevat olemaan mahtavia. Haaveilin aina, että musta tulee isona isonen. Ja nyt mä olen isonen, ensimmäistä kertaa. Varmaan ainoa asia, mistä Pikku-Riina voisi olla ylpeä, jos tietäisi millainen olen nyt.

Eikä mua yhtään pelota ajatus vilkkaista lapsista, jotka keksivät vaikka mitä. Mä olen ollut varmasti niin raivostuttava ja ylivilkas leiriläinen, että olen vain ansainnut sen.

-

"We both dressed like a princess. I came to told you that I was dressed like a princess and you took off the crown from your head. You said "I thought you're a queen!" I laughed and said "that's true, I'm fabulous queen and you're my princess."