Itseinhosta, ihmisvihasta, hyvää bisnestä, muovilihasta.
Sinä olet kauniimpi kaduilla, loisteputkimaailman valoissa.
Olen viime aikoina syttynyt PMMP:hen. Olen aina luokitellut
sen 2000-luvun alun radiosuomipopiksi, tiedättehän, pikkuveljet ja rusketusraidat.
Päädyin kuuntelemaan enemmän ja löysin sen taian, millä PMMP on kai menestynyt
niin hyvin.
Jeesus ei tule oletko valmis, on todella karu kuvaus
mediasta ja sen asettamista normeista.
”Joka puolellaan, muija kuvissaan, luottaa itseensä
pikkuhousuissaan.” ”Hyvää bisnestä, muovilihasta.” ”Meil on yhteys poikki, ei
näy Rihannaa. Ja kun käännyt pois, pesen otsasta leimaa.” ”Olen nähtävyys
näkymätön.”
Luodaan media, joka luo kauneusihanteen. Luodaan
kauneusihanteesta ihminen ja ihmisestä objekti. Et voi syyttää mediaa
kauneusihanteiden luomisesta, sillä nykypäivänä me kaikki luomme yhdessä
median, joten luomme myös kauneusihanteen. Idolimme, staramme, ihminen, jonka
vuoksi viilletään vaikka ranteet auki, onkin sätkynukkemme. Määrittelemme
kauneusihanteen, määrittelemme staramme ulkonäön.
”Iltapäivälehden viihdeosiossa juttu hautajaisista.”
Mikä meitä oikeasti kiinnostaa? Oletteko koskaan ajatelleet
iltalehtien top10 luetuimmat artikkelit tänään listaustauksien kokonaisuutta,
vai luetteko avaatteko aina yhtä jännittyneinä artikkelia ”Rihanna bikineissä
megavau”? Kohua, kuolemaa, suhteita ja ihoa. Nekö ovat oikeasti kiinnostavimmat
asiat tänään?
Hautajaiset voi tulkita monella tapaa, joko
kielikuvallisesti, jolloin lähes kaikki artikkelit täyttävät ehdon tai
kirjaimellisesti. Epäonnistumisena. Kuolemana. Sehän meitä viihdyttää.
”Ennen ilmestyskirjaa on ostos-tv, brändityöryhmä, CV.”
Media tunkeutuu pikkuhiljaa jokaiselle elämän osa-alueelle.
Se hengittää jatkuvasti niskaan ja muistuttaa olemassa olostaan säännöllisin
väliajoin älypuhelimeesi. Mediaa ei kuitenkaan ole ilman ihmistä. Ei media
sinua kaipaa tai määrittele vaan toiset ihmiset, media on vain nerokas
apuväline. Kuka tahansa voi muuttaa mediaa, sillä siellä on helppo saada
äänensä kuuluvaan, jos ääni on terävä. Mitä kärkkäämpi ja radikaalimpi
mielipide, sitä varmemmin mielipiteesi saa näkyvyyttä. Media ei ole vain tietyn
korporaatioiden ase, se voi olla kenen tahansa ase. Kuka tahansa voi perustaa
uuden somebuumin ja kohahduttaa. Suomessa sensuuri on kuitenkin helppo kiertää,
sillä laki osoittaa jokaiselle sananvapauden.
Kannattaa kuunnella PMMP:n Jeesus ei tule oletko valmis.
-
Mulle kuuluu ihan hyvää. Koeviikko painaa päälle, mutta olen
selvinnyt tähän asti ainakin melkein kunnialla. Olen innostunut överisti
eduskuntavaaleista, mikä on sinällään erikoista. En ole aiemmin ollut erityisen
kiinnostunut politiikasta, lähinnä tietämättömyyden vuoksi. Politiikka on aina
tuntunut isolta sanalta, joka on todella kaukana ja tuntuu se vähän edelleenkin
enkä voi sanoa, että tietäisin siitä mitään. On silti hienoa tajuta, että voi
itse vaikuttaa johonkin. Lisäksi ihmiset politiikassa eivät tunnu enää niin
kaukaisilta, kun on pyörinyt toreilla ja turuilla lobbaamassa.
Harmittaa, kun nuoret eivät yleisesti ole erityisen
kiinnostuneita politiikasta, vaikka ymmärrän sen täysin. Juuri esimerkiksi
yllämainittu media välittää aika kyynistä kuvaa siitä, miten asiat hoidetaan.
Se tarttuu nuoriin, eikä heidän tarvitse ottaa selville miksi olla kyyninen, ei
se ole oleellista. Lukuun ottamatta yhteiskuntaopintunteja, on politiikka
suunnattu aika pitkälti keski-ikäisille.
Esimerkkinä tukemaan edellistä väitettäni: Lehdessä oli ilmoitus vaali-iltamista
ilman mitään ilmoitusta ikärajasta. Kun saavuttiin paikalle, saatiin hetken
aikaa neuvotella luvasta edes olla seuraamassa vaalipaneelia, sillä tilaisuus
oli vain täysi-ikäisille. Miksei siitä ei edes vaivauduttu ilmoittamaan
lehdessä? Nuoret eivät lue lehtiä? Nuoria ei kiinnosta kuitenkaan? Nuoret eivät
osaa lukea? Olen erittäin kiitollinen, että pääsimme kuitenkin loppujen lopuksi
seuraamaan paneelia, ilman mitään ongelmia. Silti vähän särähti korvaan, kun
järjestyksenvalvojille oli nimenomaan sanottu, ettei saa päästää nuoria sisään
turhaan notkumaan ja riehumaan.
Yhteiskunta kuitenkin tarvitsee nuoria ja jos niitä ei aleta
aktivoimaan nyt, ollaan aika pahassa kusessa kahdenkymmenen vuoden päästä, kun kaksi-,
kolme-, nelikymppisiä ei kiinnosta vaikuttaa, koska siitä ei kuitenkaan ole
mitään hyötyä. Aika harvoja nuoria kuitenkaan kiinnostaa tulla torille juttelemaan
vähän valtiontaloudesta. Pitäisi tulla nuorten luokse, koulut ja some nousevat
nyt ensimmäisenä aika vahvasti mieleeni. Innostuksen puute nimittäin harvoin
johtuu siitä, että olemme velttoa pullamössösukupolvea, jota ei luonnostaan
kiinnosta mikään muu kuin uuden selfien postaus Instagramiin, vaan siitä, ettei
meille yksinkertaisesti kerrota asioista tarpeeksi.
-
