Aikasi loppuu ennen talvea

Tästä päivästä eteenpäin pyörätelineet ovat autiot. Käytäviltä eivät kaiu askeleet sekä jatkuva puheensorina. Ei istuta enää tutun pulpetin ääreen kotiluokassa. Toiset palaavat kesän jälkeen ja tämä rakennus herää jälleen eloon. Toiset eivät palaa enää koskaan.

Aina suunnitellaan ennen kesää, mitä kaikkea upeaa tullaan tekemään. Halutaan kokea jotain ennennäkemätöntä, mitä muistella koko loppuelämänsä. Mietitään valmiiksi käsikirjoitus, jotta kesästä tulisi mahdollisimman täydellinen. Pyritään aina täydellisyyteen. Yleensä käy niin, että suunnitelmat jäävät toteuttamatta ja henkeäsalpaavat kokemukset jäävät kokematta, mutta harvoin se tarkoittaa sitä, että kesä on pilalla. Kesä on aina kesä ja lähes joka vuosi se riittää. Ei edes tarvitse tapahtua mitään ihmeellistä.

Vaikka ette tekisikään mitään erikoista, näkisi eksoottisia paikkoja tai kokisi jotain aivan ennennäkemätöntä, nauttikaa niistä pienistä asioista. Pienet asiat, joita monesti voi pitää itsestään selvyytenä, antavat joskus paljon enemmän kuin mahtava turistinähtävyys. Auringonnousu Mellonmäellä, yöuinnit, kun istut ystävän kanssa monta tuntia vain nauraen, kesän ensimmäinen irtojäätelö, ovat aivan yksinkertaisia asioita, mutta silti niin täydellisiä siinä hetkessä.

Yhden kesän aikana ehtii tapahtua paljon. Jo siinäkin ajassa ihminen kerkeää kasvaa ja muuttua. Kun kasvatte joskus aikuiseksi, muistakaa ikuisesti millaista on olla nuori. Nuorena asiat koetaan paljon isompina, tunnetaan enemmän. Muistakaa aina ne asiat, mistä olette nuorena oppineet, minkä vuoksi olette itkeneet ja miksi olette nauraneet.

Ei voi muuttua, jos kaikesta mihin kerran tarttui, pitää loppuun asti kiinni lujaa. Kun uskaltaa päästää irti siitä, mihin opetettiin tarttumaan, mistä on tottunut pitämään kiinni, ovat mahdollisuudet lukemattomat. Kun ensimmäisen kerran nousee pyörän selkään ilman apupyöriä, on olo usein epävarma. Silti apupyörät unohtuvat nopeasti, kun ajaminen alkaa luonnistua.

Reilu kahden kuukauden loma arjesta tekee varmasti meille jokaiselle hyvää. Se on hassua, miten helppoa on tottua lomaan pitkän kouluvuoden jälkeen. On todella helppoa nukkua pitkään, elää ilman aikatauluja ja unohtaa läksykirjat. On kuitenkin vaikea unohtaa loma, kun syksyllä palataan kouluun.

Kesäisin muistetaan sopivasti vain puolikas totuus siitä, kuinka vapaita ollaankaan. Sillä ei kuitenkaan ole mitään merkitystä, koska vapaudelta kesä tuntuu. Paikoillaan eivät pysy tuulet, vaikka huudetaan ja pulloon laitetaan. Ne jatkavat matkaansa, koska niiden kuuluu jatkaa.

-

Oikeastaan mä kirjoitin tuon kevätjuhlapuheeksi. Torstai-iltana pää löi tyhjää ja tuijotin aivan yhtä tyhjää Wordia. Mä laitoin vähän Olavi Uusivirtaa soimaan ja ajattelin, että miksen kirjoittaisi puhetta samaan tapaan, kuin kirjoittaisin blogiini. Oli huomattavasti kivempaa kirjoittaa tavallaan itselleen, omaksi ilokseen, kuin koettaa epätoivoisesti vääntää jotain kliseitä, mitkä lausutaan jokaisessa puheessa. 

Mä siis sain peruskoulun päättötodistuksen lauantaina. En vieläkään voi ymmärtää, että se on nyt ohi. Tämänkö takia ahersin yhdeksän vuotta, jotta se vain... loppuu. Juuri kun löydettiin luokan kanssa edes jonkinlainen yhteinen sävel, on aika lähteä. Leikki pitää lopettaa silloin, kuin ilo on suurimmillaan, että lapsille jää hyvä maku suuhun. 

Mulla tulee hirveä ikävä peruskoulua, vaikka aina halusin sieltä pois. Kaipaat aurinkoa vasta, kun alkaa sataa lunta. On hassua ajatella, etten oikeasti tuntenut heistä puoliakaan kunnolla. Ihmiset, joihin olen aina halunnut tutustua katoavat nyt ympäri Suomea, enkä viimeisenäkään päivänä rohkaistunut ja mennyt juttelemaan. 

Kerro mulle jotain rauhoittavaa, joka aaveet karkoittaa. Mieli on vähän haikea, miten osaan kulkea tästä eteenpäin?

-

Aikasi loppuu ennen talvea. Tapetti alkaa repsottaa kulmista, kun aikaa kuluu. Liisteri alkaa hellittää otettaan. Lumouskin särkyy, ajallaan. Ei silmiin kuulu luottaa, niillä on liian helppo huijata jokainen kolikko.