Jäi lehtiin haalistuviin

Jäi lehtiin haalistuviin, sanat joiden päälle pudottiin Nyt rakastun kiiltokuviin. ennen kauniita olevamme luultiin.
On kädet kuin kerjäläisen.


BI1 Sopeutuminen: Luonnon valinnan mukaan heikot yksilöt karsiutuvat. Sopeutuminen on hengissä pysymisen edellytys.

Opiskele. Hanki ammatti. Hanki asunto. Menesty ammatissasi. Etsi itsellesi elämänkumppani. Alkakaa odottaa lasta. Hankkikaa isompi talo. Saakaa 1,75 lasta. Menestykää ammateissanne. Jääkää eläkkeelle. Kuolkaa.

Sopeudu.


- Mä olen ollut hiljaa pitkään. Siksi julkaisemattomia koosteita elokuusta tähän päivään suunnilleen oikeassa järjestyksessä.


Mun ympärillä on ihmisiä. Ne huutavat. Ne nauravat. Niillä on hauskaa. Mullakin on hauskaa, mutta mä en naura. En edes hymyile. Mulla on tosi hyvä olla. Mun sukat menee polvien yli ja farkutakissa on reikiä, muttei silti palele. Ei ole oikeastaan kylmä.

Kuu on kirkas. Kirkkaampi kuin ikinä. Tai ei ikinä, tänä vuonna. Nyt se on ikinä. Tää ilta voisi olla ikinä - kohta yö. Kuu piirtää valon veteen, se näyttää aika kivalta. Melkein kauniilta. Puu on musta, sen oksat ja lehdet. Se on musta koska on pimeää.
Vähän haikea fiilis. Kohta alkaa koulu. Silti mulle kuuluu hyvää. Mulle kuuluu aina hyvää. 

Tuntuu, ettei tää lukio ole mun paikka. Valtaosa ihmisistä jotenkin niin stereotypisia lukiolaisia, että melkein naurattaa. Ajattelin, että ne jenkkileffojen pöytäkuntaluokitukset olivat vain tosi kulunut vitsi. Lähes kaikkia niitä pöytäkuntia kuitenkin yhdistää se lukiolaisuus. Ollaan jollain tavalla vakavempia ja motivoituneita. Opiskellaan oikeasti.

Okei, lukiossa on lukiolaisia, en tiedä miksi se oli mulle niin iso yllätys. En vain ajatellut, että näin lukiolaisia..

"Ei, se ei ole kaunista mikä kiiltää. Eihän ne tytöt ole kauniita joilla on lyhyemmät hameet ja pitkät kynnet.

Mä menin tänään uuteen kouluun. Mun ohitse käveli nukkeja, jotka on puettu samalla tavalla. Mä olin keskellä lelukauppaa. Muutamaa ihmistä lukuunottamatta kaikki he olivat selvästi tulleet samalta tehtaalta, samalta liukuhihnalta. En kuulu sinne, en kuulu.
Tunsin oloni kokoajan todella hämmentyneeksi. Olin paikassa mikä ei todellakaan vastaa käsitystäni paikassa missä opiskelisin vapaaehtoisesti. Sitä se kuitenkin oli. Ja huomenna uudelleen. Mä en kuulu sinne."


Miten voi suuttua jollekin, jota ei edes tunne?
Miten voi kiintyä johonkin, jota ei edes tunne?
En tiedä.

Istuin muumimaailman uimarannalla ja luin kokeisiin. Tuoksui meri, tuoksui syksy. Kaikki muut olivat kaukana.

Mä oon alkanut viihtyä. Kuvistunnit pelastivat koko viikon. Niillä tunneilla ajattelin aina, ettei ehkä tarvitsekaan lähteä maanpakoon vuodeksi tämän takia länsinaapuriin. Että selviän tästä kolmessa vuodessa, ilman hengähdystaukoja. Sitten tajusin, että tunti on ohi.

Nyt olen haudannut haaveet vaihto-oppilasvuodesta. Koulussa on ihan kivaa ja tykkään oikeasti opiskella. Ihmisiin en ole vieläkään sopeutunut, mutta selvästi parempaan päin kokoajan. Eilen jopa puhuin.

-

Mulla on ollut tänään maailman paras päivä. Tiedätte kyllä, se päivä kun kaikki menee hyvin, huonotkin asiat osaa kääntää hyväksi ja on ehtinyt tehdä todella paljon.

Silmät olivat muurautuneet umpeen, kun torkutin puhelinta klo: 5:33. Puristin niitä vielä tiukemmin ja vedin peittoa korville. Näin haparoivia unia vielä yhdeksän minuuttia, kunnes sain kiskottua itseni ylös sängystä. 6:47 luki oven yläpuolella, kun olin urheilutalon pihalla. Ulkona oli pimeää ja kylmää. Sisällä oli lämmin ja kello näytti vasta 6:45.

Ilta ei ollut kaunis, tie oli märkä ja täynnä maatuvia lehtiä. Oli yksi penkki, jolla istui yksi ihminen. Kaksi pyörää nojasi vieretysten jalkoihinsa. Satoi hiljaa hiuksien päälle, takki oli ostettu vuosikymmen sitten alennusmyynnistä. Takki oli keltainen. Kasvot olivat vanhat ja vääristyneet, kuten vanhuus usein näyttäytyy. Yössä mustilta näyttävät kyyneleet valuivat poskille samalla kun hän rutisti nallekarhua sylissään.

Vähän matkan päässä oli ambulanssi.

Ja vielä lähempänä oli kaksi pyörää.

 Mä ajoin sen ohi.

-

Jos teillä on tylsää niin ruvetkaa harrastamaan viikonvillityksiä.

Ainiin. Nykyään oon 16, oon vaan sivuttanut mun synttärit ton pienen hengähdystauon aikana.