Ne tuli mun päähän sotimaan

Kerro mulle jotain rauhoittavaa, joka aaveet karkoittaa.
Sano ettei ne saa mua ansoihinsa lankeamaan.
-

"Lapsi ei osaa tuomita muita elleivät aikuiset sitä opeta."
- Miksi meidän lapsi kiusaa muita?
Siksi, että olet itse omalla käytökselläsi osoittanut, että se on okei. Olen väärässä? Muisteleppa tarkemmin; kun silloin haukuit pikku enkelillesi naapurianne, kun arvostelit työkaveriasi hänen kuulleen, kun ruodit tuttavaperhettänne etkä edes tajunnut, että joku ylimääräinen kuunteli oven takana.
Se on ihan totta, eivät lapset osaa tuomita, jos ei sitä opeta heille. Eivät lapset osaa mitään, jos he eivät sitä jostain opi. He imevät kaiken, tiedot, taidot, tavat, heitä ympäröivästä maailmasta ja yleensä se ympäröivä maailma on ensin vain oma koti.
- Miksi meidän lasta kiusataan?
Siksi.

Oli oikeastaan aika kamalaa tajuta, että noinhan se asia menee. Lapselle opetetaan pienestä pitäen, että meidän perhe on hyvä ja naapurin perhe, missä yksinhuoltaja äidin tulot ovat pienet eikä lapsia odota kukaan heti koulusta tultua lämpimän ruuan kera, kun ollaan töissä, on paskaa. Tottakai lapsikin on sitä mieltä, että meidän perhe on paras ja naapurin luuserit paskaa. Miksi hän kyseenalaistaisi mitään, mitä elämän suurin auktoriteetti on sanonut?
Jos lapselle haukutaan kauppareissuilla venäläisiä, kun niitä on joka puolella ja tukkivat kassajonot. Niin hän imee sen kaiken tiedon itselleen ja eiköhän kohta ole aivan samaa mieltä kuin sinäkin.
Tietysti, kun pikku enkelisi kasvaa isoksi saa uusia tietoja ulkomaailmasta ja saattaa parhaimmassa tapauksessa onnistua tuhoamaan lähes kaiken sen pahan millä olet vuosikausia aivopessyt häntä. Kuitenkaan aina ei käy näin.

-

Linnut lauloivat ja puut peittivät auringon niin, että jäin varjoon. Se on mun lempipaikkani koko kaupungista. Saan nojata kylmään metallikaiteeseen ja katsella Vuoksea. Olen todella lähellä kaikkea, mutta silti kukaan ei näe minua. Muutama turisti kävelee ohitseni enkä huomaa heitä. Huomaan vain sen hetken.
Kauko Röyhkän Miss Farkku-Suomi lepää avonaisena sylissäni ja penkillä on styroksirasiallinen kebabbia ja ranskalaisia.
Jalkoja palelee, mutta silti mä ajattelen, että tarvitsenko edes mitään muuta. Ei edes tarvitse olla kaksin käsin hattaraa ja kakkua, että on onnellinen.

-

Kerro mulle jotain uutta tänää, sano ettei meitä ole.
Sano että kaikki päättyy kuitenkin, vaikka nehän ei usko millään.
Mennään sinne missä kaupunki vaihtuu metsiin pimeisiin.
Loputtomiin mä olen vaeltanut tämänkin yön ja sinuakin väsyttää.

Nuku pikkuinen, nuku tähti helmassa päivän paisteen.
Nuku pikkuinen, nuku lehti helmassa laakson varjojen.
Nuku pikkuinen, nuku virta helmassa meren tyrskyjen.
Nuku pikkuinen, nuku talvi helmassa kesän kukkien.

Kerro mulle jotain rauhoittavaa, joka aaveet karkoittaa.
Sano ettei ne saa mua ansoihinsa lankeamaan, epäjumaliin uskomaan.
Mä tiedän, en voi sua omistaa, vain pienen hetken koskettaa.
Paikoillaan ei pysy tuulet vaikka huudetaan ja pulloon laitetaan

Jos mä joudun kuolemaan nuorena, niin tahdon, että tuo laulu soitetaan mun hautajaisissa. Ehkä ajattelet, että olen vähän outo, kun mietin valmiiksi hautajaisiani, mutta eihän kukaan voi koskaan tietää milloin kuolee. Entäs, jos jään huomenna epähuomiossa auton alle? Kukaan ei voi sille mitään, sillä vauhti on liian kova, enkä enää voi paeta, kun ajovalot ovat sokaisseet silmät. Ne ovat kuitenkin mun viimeiset juhlat, mistä olen tällä hetkellä tietoinen, vaikka en niitä sillä hetkellä ehkä näe.
Mitäs sitten, kun kuolee? Uskontoja on maailmassa monia ja jokaisen mukaan on kuoleman jälkeen eri paikka. Kun on kuollut niin joutuuko isolle käytävälle mistä voi valita eri ovista mihin uskontokuntaan kuuluu, avata oven ja jatkaa niitä eteenpäin niinkuin aina maan päällä uskottiin? Leijaillaanko silloin vain avaruudessa ikuisuuksiin?
Entä jos mitään kuolemaa ei ole olemassakaan? Mitä, jos tämä elämä valmistaa meitä jotain suurempaa varten? Jos kuolema onkin vain portti, mistä siirrytään todellisuuteen. Aina, kun opetetaan lapsille uusi leikki, pidetään ainakin yksi harjoituskierros. Jos tämä elämä onkin harjoituskierros.
Siellä meidän tunteman maailman vanhus, onkin nuori ja vanha ihminen on sellainen käsite, mitä emme voi edes ajatella. Mitä me oikeastaan edes olemme? Joku vain keksi, että kutsutaan toisiamme ihmiksiksi, mutta mitä se tarkoittaa. Mitä tarkoittaa ihminen?

-


Mä vapautin henget pulloistaan. Ne tuli mun päähän sotimaan.

Juuri sellainen olo, että joku sotii päässäni. Jokainen realistinen ajatus jäänyt saapumatta perille ja sen vajauksen täyttää täysin överit muka syvälliset ajatukset.