Teinihierarkia

Pariisin Kevät - Meteoriitti (check spotifylista sivupalkista)

Sydän hakkaa rinnassa ja maailma hymyilee. Mulla on aina loistava olo, kun astun uimahallista ulos. Olen ylittänyt taas itseni ja uintisuoritus saa aina silmät loistamaan sinisinä. Kun kävelin loskaista tietä samalla, kun männynoksilta tipahteli räntää päälleni iski mieletön lähtemisen kaipuu. Enää rannoista jäätynyt koski näytti siltä, että tahtoo kuljettaa pois. Se voi kulkea pois.

-

Teinihierarkia, siihen on niin helppo mennä mukaan, mutta siitä on niin vaikea irrottautua. Jatkuva miellyttämisen tunne, koetetaan loistaa niiden silmissä, joita eniten halveksuu. Miksi sellaisten ihmisten mielipide sinusta merkitsisi mitään, joita halveksut? Ei voi tehdä niin, pukeutua tällä tavalla ja sanoa noin, sillä mitä tuo nyt ajattelee. Tuo, jonka toimitatapoja et voi edes käsittää.
Uskotaan, että se oma elämäntapa on ainoa, oikea ja paras. Kävellään laput silmillä pitkin elämää ja nostetaan leuka ylös kattoon, kumma on etteivät kaadu. Katsotaan ihmisiä, jotka eivät käytä tietyn merkkisiä farkkuja, kuin paskaa. Köyhiä, säälittäviä, ei siis mitään.
Miksi kukaan muka haluaisi erottua massasta, olla oma itsensä, kun voi olla niin täydellinen kuin sinä?Mikseivät kaikki koeta olla kuin sinä, olethan parhaimman näköinen, osaat kaiken ja rahaa riittää kuin roskaa?  Niimpä niin.
Onhan se upeaa, kun ympärillä on suosittuja ja hyvännäköisiä ihmisiä. Seisoa siinä porukassa, mitä muut ihailevat kaukaa. Siinä sitä alkaa tuntea itsensäkin suosituksi ja hyvännäköiseksi. Loppujen lopuksi, mitä se sellainen ystävyys on. Ne ihmiset, joita katsot käytävällä alaspäin, ovat todennäköisesti aitoja, ajattelevaisia ja lojaaleja. Täydellisiä ystäviä. Onneksi sinulla on jotain paljon parempaa, kiiltävä pikkukaupungin julkisuuskuva ja ympärillä paperinukkeja.
Kun viimein tajuat, missä kierteessä olet on siitä vaikea hypätä pois. Oravan pyörä pyörii ja pyörii, eikä siitä pyörästä noin vain lähdetä kompastumatta. Sitten, kun olet irrottautunut kaikesta siitä pinnasta ja kimalteesta tajaut, ettei jäljellä ole paljoakaan. Katoamistemppusi ei pysäyttänyt pyörää, vaan se jatkaa matkaansa eteenpäin. Et siis loppujen lopuksi merkinnyt kuviossa mitään.
Tuo sinä olen joskus ollut minä.

-

Mulla on monena päivänä iskenyt fiilis, että on pakko kirjoittaa. Inspiraatio on palannut, palasi heti. En ole pitkään aikaan ollut näin onnellinen. Olen korjannut välejä ystäviin, joita laiminlöin viimeiset puolivuotta. Olen viettänyt ihania päiviä ihmisten kanssa, joiden annoin valua elämästäni. Olen nauttinut elämästä ja ajasta, mikä ei nykyään ole niin kortilla.
Tajusin, että jos joku on tärkeää niin ystävät. Ne ovat parhaassa tapauksessa ikuisia. Ihmisiä, joille voi kertoa kaiken, joiden kanssa voi nauraa aidosti mahansa kipeäksi, jotka pitävät aina kiinni eivätkä anna pudota jyrkänteelle. Kaikkein parasta on, että ystävyys säilyy. Vaikka lopetin yhteydenpidon kuin seinään on se helppo aloittaa uudelleen. Pitää vain uskaltaa aloittaa.